Tänään vietämme kansallista epäonnistumisen päivää. Mieluinen uutinen kuitenkin aamun sanomalehdessä kertoi, että Keitele: kotiseutuni kuvastin on valittu maakuntamme nimikkojärveksi. Gallen-Kallela on ikuistanut sen maisemia. Hintikan "Keiteleen mainingit" on tunnettu kansansävelmä. Sumialaistaustaisen kirjailijan Hämäläisen "Keiteleen rannat" on muistoja synnyttävä ja herkistävä runo, sitä on esittänyt kuorosovituksena mm. mieskuoro Metsot Äänekoskella.

 

Kirjoitin itse veneretkellä jossakin Ääneselän ja Ukonselän maisemissa kalevalamittaisen runon "Kesämuistojen Keitele". Sitä täytyi tietenkin useaan kertaan viimeistellä 2000-luvun alkuvuosina. Kun sitä sitten vielä oli käytettävä Kalevalaisen Runokielen Seuran ankarassa Trokeemankelissa, muuttui monikin yksityiskohta alkuperäisestä poikkeavaksi.

 

Runo on julkaistu v. 2010 ilmestyneessä  NYKY-KANTELETTARESSA, joten en blogissani siteeraa kuin -  katkelmia muutaman säkeen verran:

Veneretki Keiteleellä pyhäisellä poutasäällä suvisena sunnuntaina eli vielä muistoissani, kun jo kuulin joutsenlaulun: lähtövirren lohduttoman asemamme aukiolla, rantatiellä Keitelehen. Heinäpoudan heltehessä, suvettaren suosiossa tuuli vieno tuulasteli, porotteli päiväkulta. Pyhät rannan pihlajaiset kutsui silloin katveeseensa, varjohonsa vilpoisahan. Pitkälahden rantamilla soljutellen kuikat sousi, lokit kilvan lennähteli...

Jäljet järven aaltosien, laineiden niin läikehtiväin Rekolahden rantamilla, kuten hiukset hienoisimmat, kiharaiset kultaisimmat. Ukonselän seutuvilla silkkiuikku töyhtöpäinen perässänsä poikasparvi sukelteli, soutelikin luona luodon louhikkoisen, karun sekä kivikkoisen... Kalevalan taiteilja: kuvittaja kuulu kiersi rantamilla Keitelehen. Konginkankaan seutuvilla. Syntyi silloin "Saunatyttö" luonnoksena Lintulahden, kesäillan Keitelekin peilihinsä piirtyneinä veneen jäljet Väinämöisen...Kuroselän kallioilla, poluilla Petäjäsaaren: käpyisillä metsäteillä männyt vanhat muistelivat, kanervatkin kertoeli, metsätähdet mietiskeli...