V. 2005 Suolahden satamassa esitetty valssini sai osaltaan uudistetut sanat v. 2008. Valssi kertoo Suolahden kuuluisista HÖYRYFESTIVAALEISTA. Tarina on sepitetty: ei siis todellisuuspohjainen. Runoilija voi käyttää kuviteltuja henkilöitä. Olen kirjoittanut kotiseudulle omistettuja runoja eniten kalevalamittaa käyttäen(Ks. Nyky-Kanteletar v.2010). Tunnetuimmat noista runoista ovat PERINNEPOLUILLA ÄÄNESEUDULLA, KESÄMUISTOJEN KEITELE, ILTA KAPEENKOSKELLA, KESKI-SUOMEN OPISTOLLE ja NÄREEN NÄKEMYKSIÄ. Runo SYYSILLAN FANTASIA ei ole kalevalamittaa. Se myös on syntynyt Kapeenkosken maisemissa.

 

Millainen sitten on se SUOLAHTIVALSSIN UUSI VERSIO?

1.  Illan sen muistan mä vain: rantapuiston tansseissa sain suopursun tuon ystävältäin Keiteleen rantaan kun asteltiin. Veneesi odotti, lähdettiin yllättäin saareen kaukaiseen.  Festaripäivillä heinäkuun aseman luona taas kohdattiin. Kukkulanmäelle kiivettiin, Kirppuvuoressa retkeiltiin. Vihreät niitytkin löydettiin Hankalaan kerran kun pyöräiltiin.

 

2.  Muistathan, ystäväin, kesän kun silmin rakastunein huomattiin yllättäin viehätys kaupungin tään: pihlajat, koivut ja lehmukset sen, villiruusutkin havaittiin nyt. Lastaajapatsaalla suutelin sua: kesäystäväin, muistatko mua... Rantapolkua Keiteleen usein yhdessä kuljettiin, Kukkulanmäelle kiivettiin, Kirppuvuoressa retkeiltiin. Huipulla kalliojyrkänteen kuutamoiltaakin vietettiin.

 

3. Festaripäivillä heinäkuun vieläkö joskus kohdataan, Kukkulanmäelle kiivetään, Kirppuvuoressa retkeillään? Vihreät niityt taas löydetään, jos vain Hankalaan pyöräillään. Rantapuistossa tapasin sun. Valssiin sä silloin pyysit vain mun. Kesäyön hämyssä löysimme sen muistojen saaremme kaukaisen...

 

Laulu on tarkoituksellisesti iskelmänomainen: korjausehdotukset otan vastaan.