Maanantaina oli Lucian päivä. Kun silloin on myös nimipäiväni, asia synnyttää paineita: Olenko todella ns. valon soturi Paulo Coelhon käsitteen mukaisesti? Vuosi 2010 on kulunut tämän kirjailijan ajatelmien innoittamana. Minulla on ollut käytössä Coelhon kalenteri Rohkeus.

Myönteisen ajattelun voiman koin jälleen kerran, kun sain ystävätäni onnittelukortin, missä oli myös mietelmiä ja elämänohjeita. Ne olivat tarpeellisia. Vasta hiljattain olin huomannut, että tuo ystävä oli henkisen kehityksen tiellä edennyt minua pitemmälle, vaikka oli nuorempi. Hän toteutti käytännössä filosofiaa, josta teoreetikot vain runoilevat. Olen ollut usein liian vakava ja säästellyt hymyä. Mitä teki tuo ystävä? Hän halasi usein monia ihmisiä tavatessaan, hymyili ja "lahjoitti osan sieluaan jokaiseen kädenpuristukseen..." Käytäntö juuri onkin filosofian koetin. Eräs tuttavani kirjoittaa kyllä paheksuvasti panettelusta, juoruilusta sekä toisten mustamaalauksesta mutta ei huomaa, että hän ei toteuta käytännössä teoriaansa.